30. joulukuuta 2016

Haastekoonti 2x: Kurjen siivellä ja Läpi historian

KURJEN SIIVELLÄ
Olin vielä tämän Pinon päällimmäinen -blogin haasteen alkaessa melko innoissani, koska vaikka yliopistossa olen tehnyt jonkun verran Aasia-opintoja, niin Aasia on jäänyt kaunokirjallisella puolella aika vieraaksi. Haasteinnostus hiipui vähitellen ja aktiivinen luettavan etsiminen jäi, mutta tämä ei kuitenkaan jää tähän. Aion tutustua vielä aasialaisiin elokuviin vähän paremmin (tähän mennessä suosikeikseni ovat nousseet mm. Onibaba [1964] ja Hausu [1977]), joten toivottavasti siinä kyljessä innostun kirjoistakin. Jotain japanilaiseen mytologiaan liittyvää tietokirjallisuutta olisi tarkoitus saada vielä lukulistalle, ja yksi kirjastosta haettu kiinalainen dekkari odottaa jo lukuvuoroaan (tosin jätin sen kotiin lähdettyäni maalle joulunviettoon, ja nyt se sitten kiinnostaisi aika paljon, hehe).

Japani
Musta sade (1969) - Masuji Ibuse
Tästä en saanut arviota aikaiseksi, joten miniarviota taas kehiin. Musta sade on dokumenttiromaani Hiroshiman pommituksesta, ja se niitti mainetta ja palkintoja ilmestymisensä jälkeen. Ibuse käytti pommituksesta selvinneiden päiväkirjamerkintöjä, joten kirja onkin hyvin raskasta luettavaa aitoutensa ja kuvaustensa vuoksi. En kuitenkaan valitettavasti päässyt romaaniin sisälle, vaikka se onkin suurimmaksi osaksi saanut ylistäviä arvioita. Olisin ehkä mieluummin lukenut tietokirjan aiheesta, koska dokumenttimaisuus jätti aika lattean jälkimaun kaunokirjalliseen puoleen yhdistettynä. Tarina tuntui siis lähinnä sivujuonteelta.

LÄPI HISTORIAN
Tämä Klassikkojen lumoissa -blogin haaste oli kuin tehty tällaiselle klassikkoja ja kaikkea vanhaa rakastavalle otukselle, mutta osa aikakausista osoittautui sen verran haastaviksi, että koin parhaaksi jättää haasteen sikseen jo parisen kuukautta sitten ja tyytyä paronittaren arvoon. Väkisin ei kannata lukea mitään, vaikka se tarkoittaisikin haasteen valmistumista. Muutaman mielenkiintoisen kirjan laitoin silti muistiin. Ne eivät juuri haasteen aikana kiinnostaneet, mutta aion vielä jossain vaiheessa lukea ne.

Antiikki (800 eaa – 400 jaa)
Oresteia (458 eaa) - Aiskhylos

Keskiaika (400–1400-luku)
- 

Renessanssi (1400–1500-luku)
Hamlet (1602) - William Shakespeare

Barokki ja klassismi (1600-luku)
-

Valistus ja esiromantiikka (1700-luku)
-

Romantiikka (1800-luvun alku)
Tales of the Dead (1812) - Sarah Elizabeth Utterson (toim.)

Realismi ja naturalismi (1800-luvun loppu)
Naturalismi
Neiti Julie (1888) - August Strindberg

Symbolismi (1800–1900-luvun vaihde)
-

Modernismi ja ekspressionismi (1900-luvun alku)
-

Radikalismi ja postmodernismi (1900-luvun loppu)
Postmodernismi
Alta nollan (1985) - Bret Easton Ellis

4 kommenttia:

  1. Onibaba ja Hausu ovat molemmat ihan huippuleffoja, samantyylisistä tietysti Kwaidan, Kuroneko ja Ugetsu ovat näkemisen arvoisia...
    Leffojen kautta onkin tullut tutustuttua vähän paremmin muuhunkin itä-Aasiaan, japanilaisia leffoja tietysti on tullut katsottua mutta olen viime aikoina tykkäillyt kasvavassa määrin myös Hongkongista ja muustakin Kiinasta, ja Etelä-Korea on kanssa tuottanut kiinnostavia juttuja, ja Taiwanistakin olen nähnyt jotain...tässä asiassa kirjallisuuteen tutustuminen laahaa perässä :)

    VastaaPoista
  2. Joo, nuo kolme mainitsemaasi ovat myös tuttuja. Erityisesti Kwaidanin maalauksellisuus kiehtoi heti ensinäkemältä.

    Muita aasialaisia olenkin sitten katsonut sitäkin vähemmän, mutta jostain korealaisesta kauhuleffasta taisin pitää, ja joku kiinalaisia kummitustarinoita sisältävä leffa on muistaakseni katselulistalla. In the Mood for Love oli viimeisin aasialainen, jonka katsoin, ja pidin siitäkin todella paljon.

    Aasialaiseen kirjallisuuteen pitäisi kyllä tutustua lisää. En sitten tiedä mikä tökkii, mutta en saa ikinä aikaiseksi.

    VastaaPoista
  3. Mun pitää kehua Third Window Films -sarjaa, niiden DVD-leffoja olen useamman katsonut kun ovat ihan sopuhintaisia importteinakin (ja paremminvarustetuissa leffakaupoissa tarjolla), julkaisevat just uusia itä-aasialaisia filmejä. Erityisesti olen viihtynyt niiden komediatarjonnan parissa kun se ei kuitenkaan ole niin taiteellista kamaa että helposti tulisi Suomen levitykseen R&A:ssa tai vastaavissa...taso on kauniisti sanottuna vaihteleva mutta oudommissakin pätkissä tulee sitten omaa kulttuurikiinnostusta ja hyviäkin tietysti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, Third Window Films onkin ihan vieras. Kiitos vinkistä, pitää tutustua.

      Poista